Kultasäde auringon hiipii läpi pensaston. Jäässä oksat: riippuvat kohta niissä pisarat. Pisaroiksi suli jää, kirkkaammin nyt kimmeltää. Vangittuina piilivät jäässä värit heleät. Uuteen eloon heräten eessä säteen lämpöisen viileämmin, puhtaammin nyt ne loistaa silmihin.
"Runoja 1910"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti